Rantaelämää Uudessa-Seelannissa osa 1
Post date: Mar 30, 2016 2:33:03 AM
Syksyllä 2015 päätimme perheemme kanssa lähteä suurelle seikkailulle. Vaimoni oli hakenut alkuvuodesta töitä Australiasta ja Uudesta-Seelannista. Lokakuussa hän sai ilmoituksen, että Uudessa-Seelannissa Wellingtonissa olisi hänelle tarjolla töitä. Tästä seikkailumme oikeastaan alkaa. Minua ei tarvinnut kauan houkutella mukaan asumaan maailman tuulisimpaan kaupunkiin ja lapset saimme suostuteltua mukaan melko helposti.
Tätä tarinaa kirjoittaessani olemme nyt asuneet täällä Wellingtonin Island Bayn lähiössä kaksi kuukautta. Ja tarkoituksena on kertoa tänne Mansesurfin sivulle kuulumisia ja tunnelmia täältä maapallon toiselta puolelta. Samalla ehkä tarjota vinkkejä mahdollisesti tänne matkaaville surffareille.
Koska meillä on suunnitelmissa palata takaisin Suomeen, emme pakanneet koko omaisuuttamme konttiin vaan lähdimme liikeelle pelkillä matkatavaroilla. Olimme ostaneet lennot Qantasilta reitille Helsinki - Singapore - Sidney - Wellington. Tällä reitillä matkatavaraa sai olla 30kg ja käsimatkatavarat. Lapsille oli luvattu mukaan leluja, joten minäkin pakkasin mukaan omat "lelut". Qantasin ohjeistus purjelautavälineiden kuljettamisesta jätti hieman toivomisen varaa. Itse tulkitsin sitä niin, että jos välineet mahtuvat sallittuihin matkatavaroihin niistä ei mene lisämaksua, muuten maksu menee kilojen mukaan.
Meillä kaikilla oli tietenkin jo pakattuna max. määrä matkatavaraa, mutta toiveekkaana otin mukaan lautabägin kentälle koska olin tehnyt ilmoituksen purjelautabägistä. Sormet ristissä Finnairin tiskillä ystävällisen virkailijan avustuksella sain kuin sainkin välineet mukaan Finnairin/ One world alliansin taksalla 150€. Eikä minun tarvinnut maksaa Qantasin kiloihin perustuvaa lisämaksua. (Kitevälineiden kanssahan tätä ongelmaa ei ole.)
Olin tietenkin kotona jo selvitellyt millaisilla välineillä paikalliset käyvät vesillä. Ja harkitsin vakavasti välineiden ostamista paikanpäältä. Käytettyjä välineitä ei kuitenkaan tuntunut Wellingtonin alueella olevan suuremmalti tarjolla. Oman 124L slalom laudan sekä 7.5, 6.5 ja 5 neliöisten purjeiden mukaan ottaminen tuntui siis varsin hyvältä idealta huomioiden Wellingtonin 10m/s vuotuisen keskituulen nopeuden. Olisin halunnut ottaa mukaan myös penemmän 92L laudan, mutta tämä olisi nostanut paketin kokonaispainoksi yli 40kg joka olisi ollut taas liikaa.
Huomioiden Uuden-Seelannin bio-rajoitukset (vai mitä ne nyt ovatkaan?) olin nähnyt kotona melko paljon vaivaa välineiden puhdistuksessa, mikä olikin hyvä asia tullissa.
Saavuimme Wellingtoniin noin 35 tunnin matkustamisen jälkeen 1.2.2016 ja ilokseni lautapakettikin löysi tiensä perille vieläpä ehjänä. Vain lautapussiin oli tullut matkan aikana pieni repeämä. Tullissa tarkastettiin, että kaikki välineet olivat puhtaita ja kuivia, mutta sen suuremmalti ei purjeita tai mastoja tarvinnut avata tutkimuksia varten. Myöskään märkäpukua ei tullissa tarkastettu.
Tiesimme saapuvamme Uuden-Seelannin kesään, joka olikin hyvin positiivinen kokemus. Ulkona oli kentällä vastassa +24 astetta lämmintä ja mukava pohjoisesta puhaltava lämmin tuuli. Ensimmäiset päivät minulta meni toipuessa aikaerosta ja ensimmäinen viikko lasten kouluasioita järjestellessä.
Ensimmäisenä iltana kävimme kuitenkin tutustumassa lähimpään rantaan Island Bay:ssa. Tästä kuva vasemmalla. Rannalla vesi oli yllätykseksi todella kylmää. Tämä johtuu Antarktikselta tulevasta kylmästä merivirrasta, joka kaartaa Cookin salmeen. Tästä johtuen kaikilla Wellingtonin etelänpuoleisilla rannoilla vesi on kylmää ja kotoa tuotu pitkä märkäpuku varsin tarpeellinen. Tämä ranta soveltuu lähinnä uimiseen tai sukeltamiseen, eikä siitä kannata läheteä vesille. Lahden molemmilla sivuilla on karkeita kallioita ja siinä oleva saari tekee siitä myös varsin suojaisan paikan merenkäynniltä.
Seuraavalla viikollla pääsinkin sitten jo tutustumaan paikalliseen kotirantaani Lyall Bayhin, joka soveltuu etelätuulella erinomaisesti laine-, leija- ja purjelautailuun. Lahti on aivan lentokentän vieressä ja siellä harrastaessa pääseekin ihailemaan maisemien lisäksi nousevia ja laskeutuvia lentokoneita. Aivan lentokentän läheisyydessä ei saa leijalautailla. Minä en maltanut odotella eteläkeliä vaan suuntasin vesille pojoisen tuulella. Pohjoisesta puhaltava tuuli on rannan tuntumassa hieman puuskainen, mutta kauempana lahdella miellyttävän tasainen. Paikalliset eivät ko tuulen suunnalla käy tässä purjehtimassa, ellei samalla lahdelle satu sopivaa swelliä. Tämä ei minua haitannut ja sainkin nauttia upeasta tasaisesta tuulesta ja vedestä mukavan aurinkoisessa säässä. Auringon paisteesta huolimatta olin pukeutunut pitkään märkäpukuun, koska vesi tälläkin lahdella on erittäin viileää max +17.
Alla kuvia 29.2.2015 Lyall Bayltä ja paikallisia harrastamassa.
Edellisten kuvien päiviä on tänä kesänä ollut harvassa. Paikallisten mukaan olemme saaneet nauttia/kärsiä harvinaisen pitkästä, kuivasta ja lämpimästä kesästä. Olen erittäin tyytyväinen, että otin mukaan omat välineet ja olenkin saanut nauttia 7.5 purjeella purjehtimisesta ja päässyt mukavasti tutustumaan paikallisiin harrastuspaikkoihin. Ikäväkyllä useinmiten yksin. Olen käynyt vesillä silloin kun lapset ovat koulussa ja paikalliset tietenkin töissä. Tämä ei kuitenkaan ole menoa haitannut.
Syksyn ja talven etelän tuuliin olen varautunut ostamalla käytetyn 95L laudan ja toivonkin pääseväni harjoittelmaan wave-purjehdusta hienoissa olosuhteissa. Pari kertaa olenkin sitä jo päässyt testaamaan, mutta se onkin sitten jo toinen tarina.
Loppuun vielä muutamia kuvia Lyall Baylta, Seatoun Beachilta, Waikanae Beachilta ja Pautahanuista...
Layll Bay
Seatoun Beach
Waekanae Beach
Pautahanui inlet
Ja linkki pariin youtube videoon:
Kuvat: Markus Boman, teksti: Markus Boman