Rantaelämää Uudessa-Seelannissa osa 3
Post date: Dec 8, 2016 7:30:29 PM
Edellisestä kirjoituksesta on kulunut jo useampi kuukausi. Paljon on aaltoja ennättänyt tässä välissä lyömään rantahiekkaan, tuuli on tuivertanut ja maakin on jalkojen alla järähdellyt. Täytyy aivan miettiä mistä aloittaisi tapahtumia purkamaan....
Ensimmäinen Uuden-Seelannin talvi on nyt koettu ja siitä on selvitty mukavasti. Talven etelä-tuulet ja surfit räntäsateessa toivat mukavasti mieleen Suomen kevään ja myöhäisen syksyn kelit. Kesä- ja Heinäkuussa sekä sää että vesi viilenivät sen verran, että hetken jo harmitti kun olin jättänyt paremman neopreenihupun ja hanskat Suomeen. Onneksi mukaan oli sentään sattunut pari neopreenista pipoa, jotka toimivat hyvin kypärän alla. Toisen pipoista meri vei omakseen, kun sen yhden kerran en laittanut kypärää päähän. Vesi oli villeimmillään noin 9-10 C asteista ja ilma suunnilleen sama. Muutamana yönä elohopea käväisi pikaisesti jopa pakkasen puolella ja etelä-saaren vuorille ilmestyi upeat lumipeitteiset huiput joita sai ihailla pitkälle kevääseen.
Kesäkuussa heitimme perheen kanssa pienen roadtripin Taupolle ja tarkoituksena oli käydä laskettelemassa Mt Ruapehulla, mutta ikävä kyllä laskettelemaan emme kuitenkaan yrityksestä huolimatta ennättäneet. Saimme kuitenkin nauttia termaalikylvyistä ja henkeä salpaavista maisemista.
Talvi tarjoili myös Lyall Baylle välillä ihan miehekästä settiä ja kovaa tuulta. Useina päivinä rannalla oli paljon Kite ja Windsurf jengiä uhmaamassa viileää säätä. Minäkin sain siinä samalla kartutettua kokemusta aalloista ja pikkulaudalla ajosta. Omasta mielestä pieni lauta oli kyllä paikallisten mukaan aika iso. Ja välillä huomasin sen itsekin hieman suureksi. Alkuun niin pieneltä tuntunut 95L lauta alkoi tuntumaan todella hyvältä ja helpolta. Sille onkin kertynyt jo mukavasti vesipäiviä.
Heinäkuu oli viilein kuukausi, mutta ei sekään saanut minua pysymään poissa rannalta. Kävin muutaman kerran lainelautailemassa ja tietty ajelemassa purjeella. Viileä sää nipisti kyllä hieman sessioiden pituutta.
Syyskuun koittaessa saimme nauttia hyvistä etelä-keleistä ja reilusti yli pään korkuisista aalloista. Minulle kovimmat päivät olivat vielä hieman liikaa, mutta kokemusta tuli taas lisää poskionteloiden täydeltä suolavettä. Kelien viilentyessä huomasin kylmän veden käyvän erityisesti korviin. Tähän löytyi onneksi nopeasti helpotusta, kun hankin uimareiden käyttämät korvatulpat. Tulpat pysyvät päässä yllättävän hyvin ja estävät kylmän veden pääsyn korvakäytävään. Tällä saan estettyä surffarin korvan.
Surffailun lomassa kävimme perheen kanssa lomalla läheisellä Fijillä hieman lämmittelemässä kylmän kangistamia jäseniä. Tällä kertaa Fijin kuuluisat aallot (Cloud, Restaurant, jne.) jäivä näkemättä ja kokematta, mutta lämmin meri sekä snorkkelointi upeiden korallien keskellä oli hieno kokemus jo sellaisenaan.
Reissusta paluun jälkeen oma arki muuttui hieman, kun aloitin kokopäivätyöt. Nyt en enää päässyt päivittäin rannalle odottelemaan sopivaa keliä. Onneksi viikonloput ja päivien pidentyminen kesää kohti mentäessä yhdistettynä melko varmaan tuuleen tarjoilivat keväällä useita mukavia hetkiä vesillä. Lisäksi ostin elämäni ensimmäisen oman uuden laudan. Päädyin hankkimaan pienemmäksi wave laudaksi 78L Tabou Wave Pocketin. Sillä on päässyt nyt muutaman kerran vesille ja lauta tuntuu varsin hyvältä eikä liian pieneltä, jota hieman pelkäsin. Kunhan vaan muistaa odottaa tuulen nousevan yli 20knts.
Tässä muutama kuva uudesta laudasta 5.0 GA Matrix HD ja Naish Chopper M purjeella varustettuna.
Tulevana viikonloppuna 10.-11.12.2016 on Wellingtonin Eastbournessa Slalom/Freestyle kilpailut, jonne pitää tietenkin mennä edustamaan. Slalom taidot (vauhti ja jiipit) ovatkin parantuneet paikallisissa tuulissa treenatessa hyvin. Suomalaiseen tapaan en lähde hakemaan menestystä vaan yrittämään parhaani. Lauantain ennuste näyttää tuulen puolesta varsin lupaavalta 10-15m/s, joten ainakin vauhtia pitäisi riittää jos aallokko ei nouse liian pahaksi. Yritän kirjoitella kisaraportin myöhemmin.
Hyvää Joulua ja tulevaa vuotta 2017 sinne Suomeen ja niille, jotka jaksoivat lukea tämän tarinan loppuun saakka.
Kuvat ja teksti: Markus Boman (FIN44)